SOILI ja UNSKI
Maaliskuussa 2004 näin unta pienestä harmaasta kanista nimeltä Soili. Se kökötti sylissäni tosi kiltisti ja sen turkki oli ihanan pehmeä. Kani tuntui unessa niin todelliselta, että uni oli mielessäni vielä aamulla herätessäni. Unipupu ei jättänyt minua rauhaan ja aloin etsiä netistä tietoa kaneista. En ollut edes tietoinen siitä, että kaneilla on niin paljon eri rotuja ja värejä, mutta vihdoin löysin etsimäni. Unikani Soili oli chinchillan värinen hermeliini!
Totta puhuakseni en ollut uskonut, että löytäisin juuri sellaisen kanin, joka vieraili unessani, koska sehän oli täysin mielikuvitukseni tuotetta. En ollut koskaan haaveillutkaan kanista, en tiennyt niistä mitään enkä ollut nähnyt chinchillan värisiä hermeliinejä. Otettuani selvää kaneista lemmikkinä ja viimeistään nähtyäni netissä kuvan Hunajapupun Oliviasta tajusin, että minun on pakko saada Soili. Laitoin ilmoituksen puput.nettiin ja varauduin pitkään odotukseen, koska näytti siltä, ettei chinchillan värisiä hermeliinejä synny ihan jatkuvasti ja kun sen piti tietysti olla naaras ;)
Soili (Sunset Valley's Mystique Valour) on siis ensimmäinen kanimme, joka tuli meille huhtikuun lopulla 2004 ollessaan noin 3½ kk:n ikäinen. Typy haettiin Touhutassun kanilasta Jaana Kekiltä. Soili ehti olla ainoana kanina kolmisen kuukautta, mutta koska se oli kovin seurankipeä (juoksi perässä ja tuli viereen sohvalle), sille hankittiin heinäkuun lopussa 2004 kaveri.
Unski eli Unikko (kasvattaja Minna Rintanen/Lumitähden) on sininen hermeliinin ja leijonanharjaksen risteytys, joka täytti 9.2.2005 kaksi vuotta. Unski piti kastroida, jotta sen voisi laittaa Soilin kanssa yhteen. Kastrointi tehtiin Vaasassa, kun Unski asui vielä Minnan luona. Poika saapui meille, kun kastroinnin jälkeistä varoaikaa oli jäljellä reilu viikko.
PUPSIEN TOTUTUS PÄHKINÄNKUORESSA (kokeneemmilta saatuja ohjeita mukaillen ja yhdistellen; en takaa että toimii kaikilla kaneilla!)
- viikko tutustumista verkon läpi ja sinä aikana vapaana jaloittelua vuorotellen samassa tilassa hajujen sekoittumiseksi
- ekan kerran yhteen neutraalilla alueella, jossa kumpikaan kaneista ei ole ennen käynyt (jos mahdollista)
- toisella kerralla uuden kanin voi päästää "vanhan" reviirille, jos neutraalilla reviirillä ei tullut tappelua
- jos "vanha" kani hyväksyy uuden reviirilleen, niin ollaan jo pitkällä!
- vaikka kanit olisivat sovussa päivisin, aluksi kannattaa pitää muutama yö vielä eri häkeissä, koska ei pääse valvomaan mahdollista kinastelua
- jos kanit oleilevat vapaaehtoisesti päivällä samassa häkissä vapaana ollessaan, nukkuvat vierekkäin ja syövät samasta kupista ja pesevät toisiaan, ne voi laittaa yöksikin samaan häkkiin (siis jos häkki on tarpeeksi iso).
Ensimmäinen päivä neutraalilla alueella ja ensimmäisen kanin reviirillä oli astumista. Toisena päivänä oli jahtaamista ja karvatuppojen lentelyä. Kolmantena päivänä oltiin jo rauhassa, vapaaehtoisesti samassa häkissä ja syötiin samasta kupista. Neljännestä päivästä eteenpäin nukuttiin vierekkäin ja pestiin toista.
*** *** ***
Nykyään meillä ollaan ylimpiä ystäviä ja nyhjätään lähes koko ajan vierekkäin :) Kaneja ei meillä häkitetä, vaan ne loikkivat vapaina työhuoneessani. Kaneilla on taikakuutioista tehty tukikohta (74*74*74cm), jonka ovi on aina auki ja jota käytetään ruokailu- sekä piilopaikkana. Häkissä on 37*37*37-senttinen taso, jonka päällä voi loikoa hämärässä nurkassa katseilta piilossa. Heinähäkkinä on metallinen hyllynaluskori, joka on käännetty pystyasentoon ja pujotettu paikalleen taikakuutioseinään (ks. kuvat alempana). Kätevä täyttää päältä ja oli halpa! Koreja saa eri kokoisina ja meidän on aika pieni kun puputkin ovat pikkuisia eivätkä syö kovin paljon heinää.
Kanit saavat siis olla aina vapaina työhuoneessani, jonka ovi laitetaan kiinni yöksi ja ollessamme pois kotoa. Muulloin kaneilla on vapaa pääsy koko asuntoon, mutta koska nuo eivät tykkää laminaatista, käytännössä niiden reviiriä on tämä työhuone ja makuuhuonekäytävä, jossa on matot lattialla. Työhuoneen muovimatto kelpaa, mutta laminaatti on liian liukas.
VIRIKKEET
Virikkeinä meillä on aina lehtipuiden oksia (lehtineen tai ilman) ja joulun kunniaksi saivat myös kuusenoksan havuineen. Lattialta löytyy myös aktivointipallo, sählypallo, puupallo, Soilin vanha vanerinen pesäkoppi, punottu kori, pupun burgeri ja pyyhkeitä. Yllättäen halvimmat eli pahvit ja oksat ovat meillä kanien suosikkeja eli kaupasta ei tarvitsisi erikseen ostaa yhtään mitään. Meillä tosin pahvit jouduttiin lopulta ottamaan pois, koska nuo pöhköt oikein söivät niitä ja Soilille tuli siitä mahavaivoja.
RUOKINTA
Meillä syödään täysrehupellettisekoitusta, jota kanit saavat yhteensä noin desilitran vuorokaudessa. Lauantaisin on "karkkipäivä" eli osa pelleteistä korvataan Supa Rabbit -siemenseoksella. Silloin tällöin osa pelleteistä korvataan sokerittomalla, suolattomalla ja lisäaineettomalla myslillä. Tarjolla on tietysti aina kuivaa heinää ja päivittäin tarjotaan vaihtelevaa tuoreruokaa. Parhaiten meillä maistuvat porkkana, parsakaali (ei saa antaa paljon), omena, persikka, päärynä, salaatti, voikukanlehdet ja apila (sekä tuoreina että kuivattuina), mango, papaija ja ananas. Kesäkurpitsa, lanttu, varsiselleri ja kurkku ovat yök, banaani ja viinirypäleetkin alkoivat jäädä syömättä ensi-innostuksen jälkeen.
Kerran viikossa annan yön yli liotettuja pellavansiemeniä ja vaikka ne ovat minusta yököttävän limaisia, kaneille näkyy maistuvan ja se auttaa pitämään ruuansulatuksen kunnossa. Talven varalle on kuivattu nokkosta, apilaa, voikukan-, vadelman- ja mansikanlehtiä sekä mustikan- ja puolukanvarpuja. Kuivatan myös pajua lehtineen.
Ostin marketista edullisen hyötykasvikuivurin ja sillä olen kuivattanut omenaa, ananasta, papaijaa, banaania, porkkanaa ja mangoa pupsujen nakerrettavaksi. Tämä on kätevä konsti käyttää kokonaan hyödyksi isotkin hedelmät, joita pari pientä kania ei syö parissa päivässä ja joista ei itse niin välitä. Minä esimerkiksi en syö ananasta ja papaija on ihan hirvittävän makuista.
Hedelmiä ja vihanneksia voi kuivattaa ohuiksi viipaloituina myös ihan tavallisessa sähköuunissa. Olen kokeillut porkkanaa, papaijaa ja omenaa. Hedelmät tai vihannekset pestään tai kuoritaan ja viipaloidaan mahdollisimman ohuiksi. Viipaleista voi taputella ylimääräistä nestettä pois talouspaperilla, jos ovat kovin kosteita. Viipaleet laitetaan uunipellille leivinpaperin tai ritilän päälle ja niitä pidetään uunissa 50-75 asteessa, kunnes ovat kuivia. Uunin luukun voi kiilata raolleen. Aikaa kuivatukseen kuluu muutamia tunteja. Kaikki hedelmät ja vihannekset eivät kuivu rapeiksi, vaan jäävät sitkeiksi/nahkeiksi. Yleensä kotikuivatuksessa erät ovat pieniä ja ne tulee syötettyä melko nopeasti, joten tuotokset voi säilyttää paperipussissa.
SUKUTIEDOT
SOILI (Sunset Valley's Mystique Valour), s. 5.1.2004, vk tatuointi 472
rotu: hermeliini
väri: chinchilla
sukupuoli: naaras
kasvattaja: Hanna Laakeristo
i: Nyby's Asvind, chinchilla; e: Sunset Valley's Mystique Mimic, chinchilla
ii: Orsakullans Trym, chinchilla; ie: Eir, chinchilla
ei: Olipa Kerran Ganymedes, black and white; ee: Hunajapupun Afrodite, chinchilla
UNSKI (Unikko), s. 9.2.2003
rotu: risteytys
väri: sininen
sukupuoli: uros (kastroitu)
kasvattaja: Minna Rintanen
i: Anemone's Mildy, valkoinen ss hermeliini; e: Usva, sinisoopeli leijonanharjas
ii: Andien Snowflake, valkoinen ss; ie: Peppi-Lotta, valkoinen ss
ei: Terjeri, japanilainen keltasininen; ee: Siviä, sinisoopeli&white
KUVIA EI SAA KOPIOIDA ILMAN LUPAA!
Soili rentoutuu, Unski vahtii muijaansa. Unsku rentoutuu vuorostaan, Soili peseytyy.
Unsku on hassu pötkö Tässä pupsat ekoja kertoja samassa häkissä
Typynen oli tässä tullut meille äskettäin Typynen puolisen vuotta vanhempana kuin vieressä
Täällä vartioimme me!
Häkki 74*111*74-senttisenä (vieressä iso vessalaatikko) ja yhdessä vaiheessa 74*74*74-senttisenä
Heinähäkki häkin sisäpuolelta katsottuna Heinähäkki häkin ulkopuolelta katsottuna
Häkin 4:stä palasta tehty ovi on saranoitu nippusiteillä Taikakuutiokiinnike
Yöllä niiden silmät muuttuvat punaisiksi ja niistä tulee Kanihan ei ole yhtään utelias eläin eikä sillä ole mitään
verenhimoisia saalistajia... tarvetta tunkea itseään ahtaisiin paikkoihin.
Unsku-Punsku, ihana pikku kippurakorva pumpulihäntä <3 Tuollainen karvabrse se oli, kun vaihtoi karvaansa...
Ekoja kuvia digijärkkärillä, Unsku ihmetteli uutta outoa ääntä
Unsku ihan pikkuisena <3 (kiitos Minnalle kuvasta!) Unsku pedikyyrin yhteydessä sylissä
Kaamea karvavarvas (Unskun takakoivet) Soilin vähemmän karvaiset varpaat
Että voi kani näyttää pöhköltä! En oo ihan varma, näyttääkö Unsku keskaria.
Edestäpäin näyttää ihan murmelilta (jolla on alkava karvanlähtö) ja kun vielä lähempää katsoo, alkaa jo pelottaa!
Unsku menee sylissä selällään ihan makaroniksi Suukin lopsahtaa auki ja hampaat tulevat näkyviin
No, kai sen porkkanan voi noinkin jyrsiä. Soili peseytyy
Ollaan aina yhdessä, jookos? Ollaan niinkuin ananas ja kookos.
SOILI HALLITSEE LÖHÖÄMISEN JALON TAIDON:
JOULUN VIETTOA:
Kanien oma kuusi eli yksi oksa, jossa koristeina kuivattuja omppo- ja papaijarenkaita
KANITKIN OSAAVAT KIIPEILLÄ:
Soili pesäkopin ja Unsku Soilin vanhan häkin päällä Asuukos tässä lasilaatikossa ketään? Taitaa olla tyhjä...
Täälläpäs on elämää! Unsku otti mallia gerbiilien jyrsimyksistä... ja toteutti sitten oman näkemyksensä aiheesta.
Ja kun reikää jyrsii vielä vähän isommaksi, laatikkoon pääsee vaikka päikkäreille! Huomatkaa riekaleiksi jyrsitty matonreuna. Onneksi ostin tuon maton kirppikseltä viidellä eurolla ja se on nimenomaan kanikäyttöön tarkoitettu...
"Tee hyvä ihminen jotain, tänne paistuu!" (heinäkuun helteet vähän väsyttävät puppanoita)
Sain ukkelista kuvia, joissa näkyy paremmin sen oikea väri. Jostain syystä siitä tulee ihan ruskea jossain valossa ja toisessa valossa helposti liian vaalea tai tumma... (Ja taas sillä on kamala karvanlähtö!)
Soili oli tassurasvauksessa ja kynsienleikkuussa ja jämähti syliin. Tuossa asennossa se makoili vartin verran.
Hermeliinit ovat hermoheikkoja eivätkä viihdy sylissä. Kani on saaliseläin eikä se tykkää selälleen kääntämisestä. Johtopäätös: Soili ei ainakaan ole hermeliinikani. Ylläolevat kuvat on otettu samalla kuvauskerralla (enkä edes laittanut tähän kaikkia ottamiani kuvia) kanin kääntymättä kertaakaan välissä mahalleen. Kaiken veivauksen jälkeenkään se ei pyrkinyt kääntymään, vaan minun oli itse käännettävä se ja nostettava pois sylistä lattialle, kun paikat alkoivat puutua 20 minuutin jälkeen. (Kyllä, se ON elävä!)
Uudella kameralla otettu söpsäilykuva 27.5.06 Tämäkin uuden kameran testailua
No nyt tuli Unskusta kuvia, joissa väri on enemmän todellisuutta vastaava eikä karvakaan vaihdu niin kovasti.
Mäyräkoiralle sukua? Oravalle sukua. Taisipa olla hyvä pähkinävuosikin...
Söpöstelyä...
Karvakuulat Saaliseläimen normaali nukkumapaikka?
Soiliakin kiinnostaa (1.7.2006) Soilillakin on kaksoisleuka (1.7.2006)
Soili tykkää voikukista (1.7.2006) Pöljä ilme, voikukka katosi juuri suuhun (1.7.2006)
Unsku-Punsku palleroinen 1.7.2006
Unsku on rohkea - paitsi imurin kohdatessaan.
Saa olla pikkasen tukeva! Pläski! Tuhti! Matskuu! Sininen on kaunista. (maaliskuu -07)
28.12.2005: Oltiin muutama tunti pois kotoa sukuloimassa ja kanit olivat päättäneet sillä välin vähän viihdyttää itseään!
Yleisnäkymä tuhosta Purupussi oli revitty kulmasta auki
Rullallinen vessapaperia oli kiskottu auki, kyllä mahtoi olla kivaa! Ison kasan saa pieni jänis aikaiseksi, kun oikein ahertaa.
"Se ei ehkä huomaa mua täältä hyllynjalan takaa!" "Joko se meni, voinko tulla täältä pois?"
"Pääsiskö tänne mihinkään piiloon..." "Ei taida päästä, kai mun on antauduttava"
Pakoon! Viimeinen vilkaisu ennenkuin emäntä siivoaa tuhon jäljet.
Niin, ei ne tosiaan pelkästään söpöjä ole... Tässä vielä pari vanhempaa kuvaa jänkkyjen aiheuttamista tuhoista.
21.4.2007: Noniin, nyt täällä ollaan sitten valeraskaana... Soili keräilee vimmalla heiniä, vielä ei ole nyppinyt karvojaan. Pöhkö typy, Unskukin katselee sen touhuja ihan hämillään.
6.5.2008 jälleen kevätvimma...
30.7.2008: No nyt se oli oikein pehmustanutkin ja jopa synnyttänyt! Tuli vain tuo yksi poikanen, mutta se on sitten sitäkin isompi ja kehittyneempi... ;) Soili näyttää nyt ihan kapiselta, kun on kyninyt mahaansa ja kylkeänsä :(
Se on vähän tommonen, mutta kyllä me sitä silti rakastetaan...
28.6.07 7.12.07
31.12.2007: Hyvää uutta vuotta 2008 toivottaa Soili, joka ei suinkaan ole koskaan riehunut eikä sotkenut mitään ;)
Alla vielä kanit "kärsimässä" paukkeesta :D
Häkki 2.8.08, en laittanut ovea muuton jälkeen, kun ei sitä kuitenkaan pidetä kiinni. 16.12.08
"Ruakaa! En oo ikinä syöny! Nälkiinnyn!" Heinää puputtamassa 24.7.2008
27.4.08: Jos mää pesen ensin sua, peseksää sit mua?
26.8.08: Ikinä ei oo karvaa lähtenyt... Unsku-reppanalla oli dilemma, kun sylissä kiskottiin karvaa, mutta lattia oli niin liukas, ettei voinut paeta. Pari kertaa se yritti, mutta hyppäsi äkkiä takaisin syliin turvaan. Pieni höppänä <3 (kuvat: Timo)
9.9.08: Ekat Furminator-testailut. Vasemmalla Unskun läjä, oikealla Soilista irronnut keko.
13.11.08 & huhtikuu -09: Meillä asuu pieni karvainen porsas, joka kärkkyy alati tilaisuutta päästä hiirenruokaämpärille varkaisiin.
19.6.09: Juhannusjänö.
20.2.10: Aika rientää... Soili täytti 5.1. kuusi vuotta ja Unsku 9.2. jo 7 vuotta. Reippaita ja terveitä ovat molemmat edelleen :)
Joulukuvat 2008
Tässä oli jonkinmoinen esittely meidän kaneistamme. Muilla sivustoilla on jo kattavasti tietoa kaneista lemmikkeinä ja runsain mitoin hoito- ja ruokintaohjeita (ks. linkit), joten sellaiset jääkööt tässä käsittelemättä. Tällä sivulla kerrotut asiat ovat oma näkemykseni kaninpidosta ja muilla voi olla hyvinkin erilaisia tapoja pitää kaneja.